16 vko

Mörköikä mikä ihana ikä. Koira haukkuu kaikelle mahdolliselle. Jopa kiville.

14 vko

Okei, yritän nyt jotenkin tiivistää viikonlopun, aloittaen tietenkin lauantaipäivästä.

Misha sai tutustua toiseen sukulaissieluunsa, eli serkun nahkalapseen Ylvaan. Hiukan oli jännä koira Misan mielestä, mutta sitten me leikimme päivin ja yöin. Lähdimme yhdessä minä, Mari, Misha ja Ylva käymään isillä vaihtamassa talvirenkaat.Misha sai kokea, millaista on olla tallikoira pimeän aikaan. Se meni todella hienosti ensimmäiseksi kerraksi. Ei pelännyt omituisia ääniä paljoa mitään, sekä uskaltautui mennä päällä olevan traktorin vierelle (se ei tietenkään liikkunut).

Sitten mitä tapahtuikaan isänpäivänä? Ensin kävimme siskoni kanssa Elma messuilla. Sorruimme ostamaan Paimenkoiran koulutus -lehden :D Maksoi muistaakseni kympin. Mutta messun jälkeen otimme nopeasti kuvat ipanasta ja lähdimme takaisin isille syömään kakkua. Siellä meitä oli vastassa 12-vuotias puolpikkusisko, isä (tietenkin), sen uusi tyttöystävä ja heidän tiipetinspanieli-kiinanpalatsikoira sekoitus uroskoira Nalle. Misha aluksi hiukan haukkui sille, mutta tottui varsin nopeasti ja leikki Ylvan kanssa taas vaihteeksi. Tämän jälkeen matka jatkui kodin kautta isovanhemmille, jossa Misha sai tutustua vanhoihin ihmisiin. Ne olivat erittäin jänniä! Mutta onneksi sitten totuimme niihin ja uskaltauduttiin jopa kävelemään vaarin päältä sohvan toiselle puolelle xD


Ja vielä pikaisesti tästä maanantai päivästä, että Misha oppi antamaan tassua ;D Tottakai se oli ihan pakko opettaa...

Nyt on ne posetukset:

Ensipakkaset

Nyt ollaan koettu ensipakkaset, kuoppien kaivelut ja lämmittävä lampaantalja sänkyni päällä <3

 
Ihan mukava vesseli se on vieläkin ollut. Se jaksaa keskittyä nyt paremmin mun tekemiin makkararuutuihin. Olen joskus tehnyt jopa niin, että heitän nameja pitkin huonetta ja se saa kerätä niitä sieltä täältä.

Ollaan käyty paljon metsälenkeillä.. Ipanan niiin rakastaa niitä! Se tykkää aina purkaa energiaansa siellä, silloin kun mamma ei jaksa paljoa touhuta. Pimeällä Mishalla on vihreä ledivalo heijastinliiveissä kiinni, joten hyvin näkyy! Olen kokeillut kävellä sen kanssa jopa ihan pilkkopimeässä metsässä.. Pelkäsin enemmän kuin koira, koska se välillä yllättäen saatto juosta päin tai hyppää takaa..

Korvatkin toimivat taas! :D Meinaan sitä, että lapsonen taas kuuntelee määräilevää mammuttiaan.

13 vko