Kun menimme jenkkivieraitamme vastaan, niin otimme 2 koiraa mukaamme. Mishan ja Sirun. Mishaa selkeästi jännitti olla siellä, mutta onneksi Siru oli antamassa hyvää malliesimerkkiä. Neiti otti aina hyvin kontaktia ja oli oikein hienosti. Pari kertaa pääsi haukku suusta, mutta noh, se oli ihan pientä. Se ei oikein osannut moikata vieraitakaan. Tökötti vain paikoillaan ja katsoi saisikos mammalta namia.
Kun astuimme ulos ja kävelimme laatoitetulla kivitiellä, niin Misha kakkasi siihen ja minä olin että "voi ei, mulla ei ole edes kakkapussia!" Edes siskolla ei ollut mukana yhtään. Mutta onneksi mukava setä sattui paikalle ja antoi meille tyhjän pussin lainaksi. Ei tarvinnut edes pyytää :)
Olimme vielä mummilla kylässä ja jenkkivieraat olivat ihan ihastuneita koiriimme kun olivat niin nätisti. Itsekin olin sinä päivänä niin ylpeä pikku räksöttäjävahtikoirastani.
