Once upon a time...

Muistan sen, kun kävimme hakemassa tuon lapsen. Kaksi kokonaista sateenkaarta näkyi taivaalla. Sain viimein kuvia esille pantavaksi :) Kuvat näpsäsi Mari Lustig.

Sateenkaaren päässä on aarre

Kuka tämä on? Joku todella pieni kirppu. Eka päivä kotona.

Sitten pari kuvaa, kun kävimme vielä katsomassa tuota nappulaa. Kuva äidistä ja tyttärestä. Katsokaa kuinka pieni tuo koira on ollut!

1-vuotias lapsi

Misha on nyt elänyt maan päällä kokonaisen vuoden. On se jännää miten lapsi kasvaa ja epäilee maailmaa aina vain enemmän. Juoksuja ei ole vieläkään näkynyt, mutta kohta ne on varmasti tulossa, ellei ne ole minulta piilossa. Ainakin nisistä tuli maitoa, tai jotakin muuta nestettä, sekä pitäisi viedä se uudestaan rokotettavaksi.

Ja tässä pari kauhistuttavan huonolaatuista kuvaa:

Mishan retkitarina Virosta

Kuvat: Mari Lustig

Mulle laitettiin tämmöinen reppu. Kaikki tykkäsivät siitä.

Derp..

Koska me rantaudutaan?

Mikäs paikka tää oikein on olevinaan?

No, ei kai auta muu kuin jatkaa kohti seikkailuja!

Haluuks kokeilla jousiammuntaa?

Me kokeillaan sitten ekana.

Piti taas poseeraa...

Vähän piti päästä jaloittelemaan vapaana.

Höhöhö mamman syli on ihan jees

Älä häiritse! Mulla on erittäin tärkeää tekemistä.

Lentoasema

Kun menimme jenkkivieraitamme vastaan, niin otimme 2 koiraa mukaamme. Mishan ja Sirun. Mishaa selkeästi jännitti olla siellä, mutta onneksi Siru oli antamassa hyvää malliesimerkkiä. Neiti otti aina hyvin kontaktia ja oli oikein hienosti. Pari kertaa pääsi haukku suusta, mutta noh, se oli ihan pientä. Se ei oikein osannut moikata vieraitakaan. Tökötti vain paikoillaan ja katsoi saisikos mammalta namia.

Kun astuimme ulos ja kävelimme laatoitetulla kivitiellä, niin Misha kakkasi siihen ja minä olin että "voi ei, mulla ei ole edes kakkapussia!" Edes siskolla ei ollut mukana yhtään. Mutta onneksi mukava setä sattui paikalle ja antoi meille tyhjän pussin lainaksi. Ei tarvinnut edes pyytää :)

Olimme vielä mummilla kylässä ja jenkkivieraat olivat ihan ihastuneita koiriimme kun olivat niin nätisti. Itsekin olin sinä päivänä niin ylpeä pikku räksöttäjävahtikoirastani.

Muutakin kuin vain mustelmia

On se ihanaa kun koira osaa juosta nätisti vierellä. Minulla oli semmoinen olo, että nyt juostaan. Misha sen kuin vain hyppi ja pomppi siinä vierellä ja ajattelin, että onneksi saan hallittua sitä vähäsen hihnalla. Noh, jotenkin hienosti se kuitenkin pääsi mun eteen kamppaamaan ja kaaduin nenälleni. Nyt on ihana mustelma ja haava oikeanpuolimmaisessa polvessa. Saman päivän aikana se vielä hakkas ylipitkällä kuonollaan leukaan. Noh, osas se olla hellyyttäväkin ja nukkua kainalossa. Kaikkein oudoin juttu oli, että tykkäsin kaatua.. Se oli kivaa pitkästä aikaa, vaikka haavaa nipisteli, housut ja hanskat meni rikki sekä tuli iso ruma mustelma... Mutta mä vaa nauroin ja hymyilin omahyväsesti..

Mutta kyllä se koira on muutakin tehnyt kuin aiheuttanut mammalle mustelmia. Olemme vähäsen edistytty agilityssa.... vaikkei minusta siltä tunnukaan. Olen huomannut, että Misha ei vain millään uskalla mennä umpimustasta putkesta. Ihanan värikkäistä se kyllä menee ja lujaa, vaikka olisikin niin kiemuralla kuin vain voi olla. Pitää siis ottaa mustien kanssa "alusta" ja vetää niin ettei nekään enään pelota.

Pussia olen kerran kokeillut. Potentiaalia näyttäisi löytyvän, mutta kuulemma taas ohjaaja on liian hidas. Minun tarkoituskena oli juosta pussin päähän ottamaan koira vastaan (ja tottakai pitää sitä pussia ylhäällä), mutta kun koira oli jo menossa niin minä vielä jumittelin ihan jossain muualla. Siksi se ei sitten uskaltanutkaan mennä siitä. Juuri silloin treenit ei muutenkaan meidän osalta mennyt aivan putkeen, sillä Misha vaan karkaili muiden luokse. Ai että kun silloin meni kaaliin. Se siis karkas enemmänkin kuin vain yhden tai kaksi kerta.. Silloin mä vain päätin, että NYT ULOS! Avasin oven ja marssin pihalle, jolloin Misha säntäs mun perään muiden luota. Hihna tosin unohtui hallin sisäpuolelle, mutta onneksi ulkona ei ollut muita.

Toisaalta odotan niin innokkaasti lähemmäksi kesää ja sitä ajokorttia, että pääsisi taas Ojankoon treenaa. Silloin voisin olla sen hetken kun me jaksamme treenata, sekä siihen aikaan kun itselle sopii. Olemme molemmat aika laiskoja, et 2 - 4 tunnin treenit on meille aika tylsiä ja pitkäveteisiä... Ja kun loppuajan yritän rauhoittaa piippaavaa koiraa.

Yhessä vaiheessa meiltä sujui aidat sarjana, tai putkesta aidalle ja niin pois päin. Epäonnistuneet kohdat varmaan oli ihan oma vika, tai treenauksen puutteista. Pitäisi vain treenaa, treenaa ja treenaa.

Hate this...

Okei, minun oli pakko vaihtaa osoitetta, sillä Google vihasi minua ja minä sitä. Se nimittäin poisti edellisen bloggerin ja sain vain puolet pelastettua. Kaikki kommentit meni ja kellonajat kusee. Minua ketuttaa tämä enemmän kuin teitä. Google jopa poisti YouTube tunnukseni, vaikken Tuubitunnustani tehdessäni mulla edes ollu mitään Google tunnusta!

adköjlsj

Joten... Jatkakaamme tällä osoitteella.

Arigatoo gozaimasu soshite gome'nasai.

Pieni päivitys kuulumisista

Koska en ole nyt jaksanut pitkään aikaan päivittää, niin ajattelin, että nyt olisi korkea aika.

Misha vieläkin haukkuu vastaantulijoille. Myös ihmisille. En enään ikinä halua ottaa syksypentua, koska etenkin täällä peräpötkylässä ei ole paljoa ketään liikkeellä ja on muutenkin vaikeaa sosiaalistaa yhtään mihinkään. Toivon että kesällä saisin itsekin jonkun inspiraatiokärpäsenpureman, jolloin saisin raahattua itseäni vähän useammin ulos treenaamaan.

Olen nyt ollut todella paljon kouluissa ja se vie minulta paljon aikaa. Olen nimittäin myös ajotunneilla ja olen niin iloinen, että kaikki teoriat on nyt käyty. Seuraavaksi ope varaili mulle liukasrataa ja mun pitä treenaa teoriakoetta varten. Kiireitä lisää pari tv-ohjelma projektia + kirjan kuvitus. Mutta kesällä pitäisi olla aikaa, kun en saanut mistään kesätöitäkään.

Mutta Misha on yllättävän rauhallinen nuoreksi koiraksi. Pidän siitä, että se jaksaa vain olla ja sitten kun tehdään jotain, niin se tekee sitä innolla. Se ei ole vieläkään tehnyt mitään tuhoja sillä välin kun olen pitkään poissa kotoa.

Ravaaminen onnistuu Mishalta silloin, kun se on hihnanpäässä, mutta kun lähden juoksemaan kun se on vapaana, niin se hyppii ja loikkii edessä niin että on pakko hidastella ja voivotella kun ei saa edes juosta.

Sille jäi ne propellikorvat. Mielialakorvat. Noutajakorvat... Miten niitä ny ikinä tykkää sanoa :'D