On se ihanaa kun koira osaa juosta nätisti vierellä. Minulla oli semmoinen olo, että nyt juostaan. Misha sen kuin vain hyppi ja pomppi siinä vierellä ja ajattelin, että onneksi saan hallittua sitä vähäsen hihnalla. Noh, jotenkin hienosti se kuitenkin pääsi mun eteen kamppaamaan ja kaaduin nenälleni. Nyt on ihana mustelma ja haava oikeanpuolimmaisessa polvessa. Saman päivän aikana se vielä hakkas ylipitkällä kuonollaan leukaan. Noh, osas se olla hellyyttäväkin ja nukkua kainalossa. Kaikkein oudoin juttu oli, että tykkäsin kaatua.. Se oli kivaa pitkästä aikaa, vaikka haavaa nipisteli, housut ja hanskat meni rikki sekä tuli iso ruma mustelma... Mutta mä vaa nauroin ja hymyilin omahyväsesti..
Mutta kyllä se koira on muutakin tehnyt kuin aiheuttanut mammalle mustelmia. Olemme vähäsen edistytty agilityssa.... vaikkei minusta siltä tunnukaan. Olen huomannut, että Misha ei vain millään uskalla mennä umpimustasta putkesta. Ihanan värikkäistä se kyllä menee ja lujaa, vaikka olisikin niin kiemuralla kuin vain voi olla. Pitää siis ottaa mustien kanssa "alusta" ja vetää niin ettei nekään enään pelota.
Pussia olen kerran kokeillut. Potentiaalia näyttäisi löytyvän, mutta kuulemma taas ohjaaja on liian hidas. Minun tarkoituskena oli juosta pussin päähän ottamaan koira vastaan (ja tottakai pitää sitä pussia ylhäällä), mutta kun koira oli jo menossa niin minä vielä jumittelin ihan jossain muualla. Siksi se ei sitten uskaltanutkaan mennä siitä. Juuri silloin treenit ei muutenkaan meidän osalta mennyt aivan putkeen, sillä Misha vaan karkaili muiden luokse. Ai että kun silloin meni kaaliin. Se siis karkas enemmänkin kuin vain yhden tai kaksi kerta.. Silloin mä vain päätin, että NYT ULOS! Avasin oven ja marssin pihalle, jolloin Misha säntäs mun perään muiden luota. Hihna tosin unohtui hallin sisäpuolelle, mutta onneksi ulkona ei ollut muita.
Toisaalta odotan niin innokkaasti lähemmäksi kesää ja sitä ajokorttia, että pääsisi taas Ojankoon treenaa. Silloin voisin olla sen hetken kun me jaksamme treenata, sekä siihen aikaan kun itselle sopii. Olemme molemmat aika laiskoja, et 2 - 4 tunnin treenit on meille aika tylsiä ja pitkäveteisiä... Ja kun loppuajan yritän rauhoittaa piippaavaa koiraa.
Yhessä vaiheessa meiltä sujui aidat sarjana, tai putkesta aidalle ja niin pois päin. Epäonnistuneet kohdat varmaan oli ihan oma vika, tai treenauksen puutteista. Pitäisi vain treenaa, treenaa ja treenaa.
Haastoin sut blogissani :)
VastaaPoista