Stadissa

Tänään, ensimmäistä kertaa lähdimme käymään Helsingin keskustassa. Molempina ajosuuntina bussikuski tykkäsi, kun houkuttelin Mishaa bussiin. Menomatkan junamatka oli hurja, mutta ei onneksi piippailtu kuin vain ihan vähäsen alussa. Takastulomatkalla me jo nukuimme. Paras kohta oli keskellä käytävää, jolloin ihmisten joutui hyppimään ipanan yli.

Reissu taisi mennä ihan hyvin. Jotenkin tuntui matkan jälkeen, että kotona on niin rauhallista ja hiljaista, eikä Korsokaan tuntunu enää stadin jälkeen miltään.. Mutta se mistä tykkäsin oli, että Misha välillä kykeni leikkimään, ja vielä oikein riehakkaasti. Asia mitä se pelkäsi satamalla oli ne kalatiskityypit, kun ne kauho jäitä siihen styroksi(?)laatikoihin, ja kun ne lastasivat niitä autoon ja kuului semmonen ihana korvia särkevä ääni.. Ne kalatyypit tykkäsivät Mishasta ja tulivat väkisin siihen työntämään kalahansikkaitaan sen nenään. Lisäksi moni muukin ihminen just sillo tuli morjenstaa, kun Misha oli kaikkein pelokkaimmillaan.. Cursed! Tuo oli ainoa, mikä olisi voinut tapahtua vähän eri tavalla..

Heli oli mukava matkaseura. Kuulemma hänellä ei ollut tylsää, mutta minusta tutui, että kaikki se odottelu ja käveleminen olisi ollut tysää. Me vain naureskeltiin niitä ihmisiä, jotka yllättäen alkoivat hymyilemään meille ja olivat jotenkin ystävällisiä. Niinhän se menee, kun on pentu, kaikki rakastavat sitä, kun se on aikuinen, kaikki vihaavat sitä.


Tänään, ensimmäistä kertaa lähdimme käymään Helsingin keskustassa. Molempina ajosuuntina bussikuski tykkäsi, kun houkuttelin Mishaa bussiin. Menomatkan junamatka oli hurja, mutta ei onneksi piippailtu kuin vain ihan vähäsen alussa. Takastulomatkalla me jo nukuimme. Paras kohta oli keskellä käytävää, jolloin ihmisten joutui hyppimään ipanan yli.

Reissu taisi mennä ihan hyvin. Jotenkin tuntui matkan jälkeen, että kotona on niin rauhallista ja hiljaista, eikä Korsokaan tuntunu enää stadin jälkeen miltään.. Mutta se mistä tykkäsin oli, että Misha välillä kykeni leikkimään, ja vielä oikein riehakkaasti. Asia mitä se pelkäsi satamalla oli ne kalatiskityypit, kun ne kauho jäitä siihen styroksi(?)laatikoihin, ja kun ne lastasivat niitä autoon ja kuului semmonen ihana korvia särkevä ääni.. Ne kalatyypit tykkäsivät Mishasta ja tulivat väkisin siihen työntämään kalahansikkaitaan sen nenään. Lisäksi moni muukin ihminen just sillo tuli morjenstaa, kun Misha oli kaikkein pelokkaimmillaan.. Cursed! Tuo oli ainoa, mikä olisi voinut tapahtua vähän eri tavalla..

Heli oli mukava matkaseura. Kuulemma hänellä ei ollut tylsää, mutta minusta tutui, että kaikki se odottelu ja käveleminen olisi ollut tysää. Me vain naureskeltiin niitä ihmisiä, jotka yllättäen alkoivat hymyilemään meille ja olivat jotenkin ystävällisiä. Niinhän se menee, kun on pentu, kaikki rakastavat sitä, kun se on aikuinen, kaikki vihaavat sitä.

Törmäsimme vielä pariin ystävään. En olisi ihan olettanut törmääväni heihin, mutta oli mukava nähdä. En edes ollut varma, saiko koiria viedä Foorumiin.. Mutta siellä me törmättiin ja jäätiin siihen keskelle tietä.